Lepakkojuttuja

Loman viimeiset päivät vietimme mökillä marjastaen. Torstaina mennessä vein sinne vanhoja hesareita sytykepaperiksi. Heitin ne parin muun lehden päälle takan vieressä olevalle tuolille, ajatuksena, että laitan ne siitä puulaatikkoon kunhan ehdin. Torstai-ilta oli todella kylmä ja ulkohommat eivät siíhen aikaan enää huvittaneet. Neulottiin äidin kanssa sukkaa. Sitten yht'äkkiä äiti sanoi katso mikä tuo on.

No lepakkohan se sieltä lehtikasan alta kömpi. En tiedä mistä se mökkiin oli sisälle päässyt. Häirityksi kun tuli, niin se lähti liikenteeseen. Nyt tuli meidän baden baden tuolista lepakkotuoli. :D

Otin reppanan takkaharjan kanssa rikkalapiolle ja vein sen ulos kuistille. Siinä se hetken vikisten kömpi ja peruutti sitten pieneen koloon turvaan muutaman kerran mulle hampaitaan näyttäen. Saalistin otukselle muutaman kärpäsenraadon eväksi ja samantien se ne poskeensa pisteli. Tässä se vietti sitten liikkumatta pari vuorokautta. Luulimme jo, että siihen se kuoli.

Lauantaina päivällä se sitten uskaltautui kolostaan liikenteeseen parikymmentä senttiä. Tuli vain mieleen, että se ei taida päästä siitä lattialta lentoon. Hain käteeni paksut kumirukkaset ja otin sitä niskasta kiinni. Irrotin sen jalkoihin tarttuneet tappurat. Ihan hiljaa se oli paikallaan ja antoi mun auttaa. Nostin lepakon sitten yhden laudan päälle vähän korkeammalla. Siinä se taas pari tuntia oli liikkumatta ja sitten kampesi itsensä laudan reunan ja siinä olleen rautalangan varaan roikkumaan. Siihen se jäi nukkumaan kun me mökiltä lähdettiin. Toivottavasti hämärän tullen pääsee siitä lentoon.

Mulla katkesi perjantaina varpaasta verisuoni. Teki todella kipeetä. Lauantai-aamuna siinä oli sitten mustelma - lepakonmallinen.

Syysasterit jo kukkivat ja pihlajanmarjat punertavat. Selviä syksyn merkkejä. Kuusissa on todella paljon käpyjä. Pari latvusta oli katkennut ja tippunut alas kun eivät olleet kestäneet käpyjen painoa.