Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja parvekkeen mittari näytti yli 33 astetta lämmintä. Helle alkaa pehmittää jo pään ja taitaa viirata tuolla korvien välissä.
Auton keula taas kohti luontoterapeutin vastaanottoa ja mittari näytti + 31. Maanantain käynti ei tainnut olla teholtaan vielä tarpeeksi riittävä.
Vaikka oli kuumempi kuin maanantaina, niin ei kuitenkaan tuntunut yhtä pahalta. Saaliina taas 10 l mustikoita, hikisiä vaatteita ja pari loppuun rääkättyä marjastajaa. Helle kypsyttää nyt marjat ja marjastajat. Nyt saa riittää mun osalta tämä terapia.
Marjastuksen jälkeen kurvasimme uimaan. Ihana huuhtoa hiet ja vähän vilvoitella. Vesi oli kuin linnun maitoa.
Rannassa kukki kauniita lumpeita.
Kotiin tullessa yläkerran naapuri huuteli parvekkeelta, kumpaa sulla on ämpärissä mansikkaa vai mustikkaa? Kun kuuli, että mustikkaa ja vielä itse poimittua, niin ehdotti, että lähdetään huomenna. En lähde, ei jaksa. Mutta katsotaan loppuviikosta pitääkö tuo aikaisempi suunnitelma vai olenko taas metsässä.
7 kommenttia:
No voi sun kanssa ,sinnekö te menitte taas ,mutta komia saalis sulla . Ja olet virkannutkin ,nukutko ollenkaan ??
hyvää lopulomaa !!!!!!!!!!!!!!
Kyllä sitä ehtii lomalla nukkuakin. Tiistaina nukuin jopa kahdet päiväunet. :)
Mustikoita ja noin paljo, jopa oli onnistunut terapia tämäkin:))
Aivan ihastuttavia sydämiä. Voi kun jaksaisin vielä kulke mustikassa!
Oj oj, noita mustikoita! Missä on salainen mustikkapaikkasi? ;)
Salaisesta mustikkapaikasta voin paljastaa sen verran, että se on metsässä.
Tuossapa terapiaa kerrassan, surkea kun mä oon niin laiska... Tai on mennyt aika pihan marjoissa.
Lähetä kommentti