Syysretkellä

Sain perjantaina Jonnalta tekstiviestin, että mennäänlö huomenna mehtään. No mennään vaan. Kaunista säätäkin oli luvassa. Menimme taas samaan tuttuun paikkaan missä olimme viime vuonnakin.

Mulla oli poimuri ja ämpäri mukana, jos vaikka puolukoita löytyisi. Löytyihän niitä n. 7-8 litraa. Enempää ei jaksanut siellä helteessä. 

Jonna paistatteli päivää kivellä istuen mutta ei hänkään tyhjin käsin kotiin lähtenyt. Mielenkiintoista nähdä mitä näistä kelottuneista oksista vielä tulee.

Aurinko porotti melkein siniseltä taivaalta ja metsässä oli kuuma.Lämmintä taisi olla kaksinkertaisesti sen verran kuin mun toisella kesälomaviikolla. On tämä ihmeellistä syyskuuta. Nyt pitää vielä nauttia. Kyllä ne syksyn sateet ja pimeys vielä tulee.

Mustikanvarvut loistivat punaisena syksyn ruskassa.

Mustikoitakin olisi vielä ollut ja paljon. Olisi vain pitänyt olla toinen astia.

Ihmettelimme ja ihastelimme jonkun ötökän tekemää kuviota kuoriutuneessa männyn oksassa.

Poikkesimme myös luontopolulle. Ei sen pidemmälti kuin parikymmentä metriä.

Kävimme ihmettelemässä jääkauden aikaansaannoksia

On siinä aikamoinen myllerrys ollut kun nämä kivet ovat tähän asettuneet. Tämä muodostelma on muutaman sata metriä pitkä.

Kiitos Jonna mukavasta päivästä! Yhdessä tällaiset retket ovat paljon hauskempia kuin yksin.