Kauranoljet oli meille valmiiksi puhdistettu, liotettu ja niputettu yhtä olkipukkia varten. Siitä oli hyvä ja helppo aloittaa. Ensin aloitettiin vartalosta. Sitten tulivat takajalat ja häntä. Seuraavana vuorossa oli etujalat, etuparta ja pää. Sitten lisättiin sivuparrat molemmille sivuille. Viimeiseksi letitettiin sarvet.
Taitavan opettajan ohjauksessa syntyi neljässä tunnissa viisi yhtä persoonallista olkipukkia kuin oppilaatkin olivat. Välillä vähän evästeltiin. Olkipukin teko on aika rankkaa puuhaa. Sidontalangat pitää saada kiristettyä tarpeeksi tiukalle eikä sarvilettien letittäminenkään ole ihan sama kuin oman letin letittäminen. Nyt on molemmissa käsissä rakot muistona kurssista.
Olkipukit eivät ihan vielä ole valmiita. Niissä on vielä kaikenlaisia rautalankaviritelmiä pitämässä pukkia kuosissa. Pukkien pitää kuivua nyt muutama päivä, jotta sarvet asettuvat oikeaan asentoon. Sen jälkeen koittaa vielä siistiminen. Rautalankaviritelmät täytyy poistaa ja kaikki törröttävät oljet ja roskat on saksittava pois.
Itsetehdyn n. 30 cm korkean kaurapukin kaveriksi ostin myös isomman rukiinoljesta tehdyn olkipukin. Ison pukin korkeus on n. 40 cm. Kurssi oli kaikin puolin onnistunut. Kurssilaiset olivat todella tyytyväisiä päivän antiin ja isännät olivat tyytyväisiä kurssilaisiin. Meillä oli todella hauskaa.
Jonnalta sain ihanan sammaltontun, jonka hän oli tehnyt eilen illalla jollain toisella kurssilla. Tämä pääsee koristamaan parvekettani.
4 kommenttia:
että sä osaat,aina jotain uutta keksit,upeita olkipukkeja teit.
Täydelliset olkipukit, juuri tuollaisen parakkaan ostin viime vuonna Tampereen messuilta, mutta oisin kyllä tullut kurssilekin jos olisin hoksannut. ens joulun alla sit?
Kyllä on kauniit pukit! Hyvää joulunalusaikaa Sinulle!
Käsillä tekeminen vaan on niin mieltä rentouttavaa -vaikka saisikin rakot sormiin. Hienot pukit! Ihana toi joulumaa alla, en siihen mitään kommentoinutkaan.
Lähetä kommentti